Saaressa on yksi kylä, jonka nimi on myöskin Schiermonnikoog:
Saari on lähes autoton. Siellä kulkee bussien lisäksi vain muutamia henkilöautoja, joihin saaren asukkailla on erityislupa. Muut eivät saa tuoda saarelle autoja. Yleisin kulkuneuvo onkin Hollannissa muutenkin suosittu polkupyörä, jolla on näppärä ajella ympäri saarta, varsinkin kun maa on tosiaan tasaista.
Ympäriinsä pyöräilyn lisäksi saarella voi vaikkapa makoilla rannalla...
...tai syödä hollantilaista vla-vanukasta...
...tai vaikkapa katsella eläimiä. Majoituspaikkamme pihassa oli kanoja ja kilejä.
Kilit olivat varsinaisia linssiluteita (tai sitten ne vain halusivat syödä kamerani).
Hollannista ehdinkin sopivasti takaisin euroviisusemifinaaleja katsomaan. Suomihan ei päässyt finaaliin, mutta se ei minua kauheasti harmittanut, sillä suosikkini oli Saksan Lena, joka oli automaattisesti finaalissa. Tykkäsin Lenasta heti nähtyäni hänet Saksan karsinnoissa. Finaali olikin yhtä juhlaa, ihan kuin Lordin kanssa aikoinaan. Finaalia katsoin kaverini luona, mutta tuloksen selvittyä lähdimme Reeperbahnille, jossa pidettiin kaiketi Saksan suurimmat viisunvalvojaiset. Hymy oli herkässä.
Nyt loma on kuitenkin ohi ja arki alkanut. Onneksi on silti jotain, mitä odottaa, nimittäin ensi viikolla Hampuriin pölähtää joukko savolaisnaisia.
