Lyypekki, Nikolaustag ja saksalaista byrokratiaa

Kävin eilen Lyypekissä, jonne pääsee Hampurista kätevästi junalla 40 minuutissa. Lyypekki oli kyllä minulle jo ennestään tuttu paikka, mutta olin käynyt siellä vain kesäaikaan. Oikeastaan halusin Lyypekkiin joulumarkkinoiden takia. Olin nimittäin kuullut, että ne ovat lähiseutujen parhaat. Joulumarkkinoita täällä on kyllä muuten vähän joka puolella, muun muassa noin puolen kilometrin päässä Bergedorfin Linnapuistossa (Bergedorfer Schloßpark). Lyypekin joulumarkkinat olivat kieltämättä paljon isommat, ja Lyypekki on sitä paitsi todella kaunis kaupunki. Mitään ei kyllä tullut ostettua, mutta se ei haitannut yhtään. Nautin kuitenkin valoista, tuoksuista ja musiikista. Tässä vielä kuvia Lyypekistä:





Taisin myös ensimmäistä kertaa elämässäni viettää itsenäisyyspäivää ulkomailla. Täällä Saksassa tosin 6. joulukuuta on Nikolaustag, jolloin Pyhä Nikolaus käy piilottamassa karkkeja lasten kenkiin. Minullekin oli kummasti ilmestynyt kenkään suklaajoulupukki, tosin en sen merkitystä ymmärtänyt ennen kuin saksalainen kaverini sen minulle selitti. Illalla halusin ehdottomasti katsoa Linnan juhlat. Valitettavasti Ylen Areena kaatui heti kättelyssä. Onneksi olen TVkaista-palvelun käyttäjä, ja pystyin hieman myöhemmin katsomaan Linnan juhlat sieltä.

Nyt olen muuten vihdoin virallisesti Hampurin asukas! Einwohnermeldeamt (vähän niin kuin maistraatti) edusti hienosti saksalaista byrokratiaa. Ensin jonotettiin tiskille, josta sai jonotusnumeron ja paperit, joita sai jonottaessa täytellä. Kun oma vuoro tuli, annettiin täytetyt paperit tiskille ja sieltä kerrottiin, että tämä sitten maksaa kuusi euroa. Ei siinä muuten mitään, mutta tässä vaiheessa käteen lätkäistiin sellainen läpyskä, jonka kanssa piti mennä maksuautomaatille kulman taa. Läpyskä työnnettiin automaattiin ja näin automaatti osasi sanoa, että kuusi euroa kiitos. Maksun jälkeen automaatista tulostui kuitti, jonka kanssa piti mennä takaisin tiskille (jossa täti tietysti odotteli koko tämän ajan). Vasta tämän jälkeen he pystyivät tulostamaan sen Meldebestätigungin eli paperin, josta näkee, mikä vakituinen osoitteeni Saksassa on. Tuota paperia tarvitsee mm. pankkitilin avaamiseen, siis jos on ulkomaalainen. Saksalaiset eivät moista paperia tarvitse, sillä heidän osoitteensa lukee henkkareissa. Näppärää, eikö?