


Sitten Checkpoint Charlie, joka oli rajanylityspaikka Itä- ja Länsi-Berliinin välillä kylmän sodan aikana:

Brandenburgin portti (ja joulukuusi):

Kävin myös taas yksillä joulumarkkinoilla, josta löytyi jotakin tuttua:

Tosin sanottakoon, että ainakaan alkoholiton versio ("Kinder-Glögi") ei kyllä ollut glögiä nähnytkään. Kuumaa mehua se vain oli.
Kummasti sitä ehti taas tulla ikävä Hampuria, kun oli poissa täältä. Jotenkin Berliini ei oikein ole minun kaupunkini. Hampuriin verrattuna Berliini on harmaa ja raskas. Jotenkin tuntuu, että historia on siellä koko ajan läsnä. Berliini myös tuntuu suurkaupungilta, toisin kuin Hampuri, joka ei 1,7 miljoonasta asukkaastaan huolimatta ole suurkaupunkimainen. Bergedorf, jossa asun, on kuin oma pieni viehättävä kaupunkinsa, mitä se on aiemmin ollutkin.
Perjantaina lennän jo Suomeen joululomalle. Kolme kuukautta on mennyt uskomattoman nopeasti. Odotan kyllä perheeni näkemistä, jouluruokia ja lunta (mitä kyllä tännekin on ilmeisesti luvassa torstain ja perjantain välisenä yönä!), mutta tuntuu silti oudolta mennä takaisin Suomeen. Onneksi olen täällä koko vuoden. Puoli vuotta olisi aivan liian vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti