Berliini

Olin viikonloppureissulla Berliinissä. Sää oli varsin huono (vettä, räntää ja kylmä ilma), joten kauheasti ei tullut nähtyä itse kaupunkia. Toki ne tärkeimmät nähtävyydet piti käydä kiertämässä, vaikken ensimmäistä kertaa Berliinissä ollutkaan. Ensin East Side Gallery eli pieni osa Berliinin muuria, johon taiteilijat eri puolilta maailmaa ovat maalanneet kaikennäköistä (harvinaista kyllä, olen jopa itsekin kuvassa):




Sitten Checkpoint Charlie, joka oli rajanylityspaikka Itä- ja Länsi-Berliinin välillä kylmän sodan aikana:


Brandenburgin portti (ja joulukuusi):


Kävin myös taas yksillä joulumarkkinoilla, josta löytyi jotakin tuttua:


Tosin sanottakoon, että ainakaan alkoholiton versio ("Kinder-Glögi") ei kyllä ollut glögiä nähnytkään. Kuumaa mehua se vain oli.

Kummasti sitä ehti taas tulla ikävä Hampuria, kun oli poissa täältä. Jotenkin Berliini ei oikein ole minun kaupunkini. Hampuriin verrattuna Berliini on harmaa ja raskas. Jotenkin tuntuu, että historia on siellä koko ajan läsnä. Berliini myös tuntuu suurkaupungilta, toisin kuin Hampuri, joka ei 1,7 miljoonasta asukkaastaan huolimatta ole suurkaupunkimainen. Bergedorf, jossa asun, on kuin oma pieni viehättävä kaupunkinsa, mitä se on aiemmin ollutkin.

Perjantaina lennän jo Suomeen joululomalle. Kolme kuukautta on mennyt uskomattoman nopeasti. Odotan kyllä perheeni näkemistä, jouluruokia ja lunta (mitä kyllä tännekin on ilmeisesti luvassa torstain ja perjantain välisenä yönä!), mutta tuntuu silti oudolta mennä takaisin Suomeen. Onneksi olen täällä koko vuoden. Puoli vuotta olisi aivan liian vähän.

Lyypekki, Nikolaustag ja saksalaista byrokratiaa

Kävin eilen Lyypekissä, jonne pääsee Hampurista kätevästi junalla 40 minuutissa. Lyypekki oli kyllä minulle jo ennestään tuttu paikka, mutta olin käynyt siellä vain kesäaikaan. Oikeastaan halusin Lyypekkiin joulumarkkinoiden takia. Olin nimittäin kuullut, että ne ovat lähiseutujen parhaat. Joulumarkkinoita täällä on kyllä muuten vähän joka puolella, muun muassa noin puolen kilometrin päässä Bergedorfin Linnapuistossa (Bergedorfer Schloßpark). Lyypekin joulumarkkinat olivat kieltämättä paljon isommat, ja Lyypekki on sitä paitsi todella kaunis kaupunki. Mitään ei kyllä tullut ostettua, mutta se ei haitannut yhtään. Nautin kuitenkin valoista, tuoksuista ja musiikista. Tässä vielä kuvia Lyypekistä:





Taisin myös ensimmäistä kertaa elämässäni viettää itsenäisyyspäivää ulkomailla. Täällä Saksassa tosin 6. joulukuuta on Nikolaustag, jolloin Pyhä Nikolaus käy piilottamassa karkkeja lasten kenkiin. Minullekin oli kummasti ilmestynyt kenkään suklaajoulupukki, tosin en sen merkitystä ymmärtänyt ennen kuin saksalainen kaverini sen minulle selitti. Illalla halusin ehdottomasti katsoa Linnan juhlat. Valitettavasti Ylen Areena kaatui heti kättelyssä. Onneksi olen TVkaista-palvelun käyttäjä, ja pystyin hieman myöhemmin katsomaan Linnan juhlat sieltä.

Nyt olen muuten vihdoin virallisesti Hampurin asukas! Einwohnermeldeamt (vähän niin kuin maistraatti) edusti hienosti saksalaista byrokratiaa. Ensin jonotettiin tiskille, josta sai jonotusnumeron ja paperit, joita sai jonottaessa täytellä. Kun oma vuoro tuli, annettiin täytetyt paperit tiskille ja sieltä kerrottiin, että tämä sitten maksaa kuusi euroa. Ei siinä muuten mitään, mutta tässä vaiheessa käteen lätkäistiin sellainen läpyskä, jonka kanssa piti mennä maksuautomaatille kulman taa. Läpyskä työnnettiin automaattiin ja näin automaatti osasi sanoa, että kuusi euroa kiitos. Maksun jälkeen automaatista tulostui kuitti, jonka kanssa piti mennä takaisin tiskille (jossa täti tietysti odotteli koko tämän ajan). Vasta tämän jälkeen he pystyivät tulostamaan sen Meldebestätigungin eli paperin, josta näkee, mikä vakituinen osoitteeni Saksassa on. Tuota paperia tarvitsee mm. pankkitilin avaamiseen, siis jos on ulkomaalainen. Saksalaiset eivät moista paperia tarvitse, sillä heidän osoitteensa lukee henkkareissa. Näppärää, eikö?