Ensimmäinen luentoviikko

Taas on ollut viikko täynnä hulinaa, kun oikeat luennot vihdoin alkoivat! Olin valitettavasti vähän myöhässä suunnitelmieni kanssa, ja ensimmäiset päivät sai todellakin säntäillä ympäriinsä etsimässä luentoja, kun ei aina ollut itsekään selvillä, minne luennolle on ylipäätään menossa. Osa luennoista ei edes alkanut vielä tällä viikolla, mutta siitä ei joko tiedotettu missään tai tieto löytyi systeemistä, jonka salasanoja en ollut vielä saanut toimimaan. En tosin ollut ainut, kun pari kertaa kävi niin, että luentosalissa parikymmentä ihmistä odotteli luennon alkua, jota ei koskaan tullutkaan. Osa luennoista on ollut saksaksi. Ymmärrän kyllä yleensä varsin hyvin, varsinkin powerpoint-esitysten kanssa, mutta se vaatii aika paljon keskittymistä ja energiaa. Muutaman luennon jälkeen olenkin yleensä ihan naatti. Varsinaista ruokataukoa ei myöskään ole, eli jos on koko päivä luentoja, ei syömässä ehdi oikeastaan missään välissä käydä.

Asuntoa minulla ei ole vieläkään, vaikka olenkin tulevan kämppikseni kanssa käynyt monta kämppää katsomassa. Pitäisi vain järjestää lisää asuntonäyttöjä, niin kyllä jossain tärppää. Nyt vietän ihan vain rauhallista viikonloppua, kun en ole viime aikoina saanut juuri nukkua tarpeeksi. Jos luennot alkavat kahdeksalta, minun pitää lähteä jo puoli seitsemän aikaan, mikä tarkoittaa myös varsin aikaista herätystä. Tänä yönä tosin on lisäbonuksena kellojen siirtäminen! Jospa sitten taas maanantaina jaksaisi olla pirteänä yliopistolla. Oikeastaan lukujärjestyksessäni ei ole tällä hetkellä maanantaisin mitään, mutta nyt minun pitää hoitaa yliopistolla byrokratiajuttuja.

Puhun muuten saksaa jo huomattavasti sujuvammin kuin tänne tullessa, vaikka tuntuu, etten niin kauheasti edes puhu sitä. Tulevan kämppikseni kanssa tosin puhun aina saksaa, samoin kun parin kaverin sekä yhden luennolla tapaamani saksalaisen tytön kanssa. Eniten vaivaa se, etten tiedä tarpeeksi sanoja. Tämä on vähän kuin pelaisi jatkuvasti sananselityspeliä vieraalla kielellä, paitsi että sanallisten selitysten lisäksi huidon käsilläni melkoisen paljon. Yleensä tosin viesti menee perille, mikä taitaa kuitenkin olla tärkeintä.