Yliopistoa saksalaisittan

Vihdoin muistin ottaa kameran yliopistolle mukaan, onneksi, kun täällä on ruskakin juuri kauneimmillaan. Tässä siis muutama kuva yliopiston kampukselta:






Luennot ovat menossa nyt toista viikkoa. Suurimmaksi osaksi opiskelu on melko samanlaista kuin Suomessakin, tosin erojakin tietysti löytyy. Eräällä ei niin mielenkiintoisella luennolla listasin vähän saksalaisia erikoisuuksia:

Pöytien koputus luentojen päätteeksi on täällä hyvin yleinen tapa, eli käytännössä jokaisen luennon jälkeen luennoitsijaa kiitetään koputtamalla pöytää.

Mensa on hyvin suosittu, tosin ei se älykköjen kerho, vaan opiskelijaruokala, jota täällä tosiaan Mensaksi kutsutaan. Kaikesta (esim. juomat, lisäkesalaatti) pitää maksaa erikseen. Myös ruoka on vähän erilaista kuin Suomessa, esimerkiksi ranskalaisia on melkein koko ajan. Pelkän annoksen hinta on meillä 1,70-2,20 euroa.

Kokolattiamatot. Ei tosin pelkästään yliopiston erikoisuus, vaan ihan yleisestikin saksalaiset rakastavat kokolattiamattoja. Olin silti yllättynyt, että lähes kaikkien luentosalien lattiat ovat kokolattiamaton peitossa. Kylmissä saksalaisissa asunnoissa sen vielä ymmärtää, mutta luentosalissa nyt harvemmin ollaan sukkasillaan...

Lukukaudet menevät täällä ihan eri tavalla kuin Suomessa, nimittäin täällä on talvilukukausi ja kesälukukausi. Siksi luennot alkavatkin näin myöhään ja toisaalta siksi lukukauden vaihtuminen ajoittuu hassuun aikaan alkukeväästä, ei suinkaan joululomaan, niin kuin olen Suomessa tottunut.

Lisäksi sanottakoon, että vaikka kurssi olisi englanninkielinen, saksalaisilla luennoitsijoilla (Professor tai Dozent, muita titteleitä täällä ei oikeastaan kuule - kaikki yliopisto-opettajat ovat Dozenteja) on tapana ujuttaa saksaa vähintään jonnekin. Yhdelläkin kurssilla luentokalvot on saksaksi, vaikka kurssi on englanniksi. Minua tämä ei toki haittaa, kun käyn myös kokonaan saksankielisiä kursseja, mutta joitakin vähemmän saksaa osaavia kyllä. Yksi kurssi oli myös yllättäen saksaksi, vaikka sen piti olla englanniksi. Tosin jos aikoo Saksaan vaihtoon, niin suosittelen kyllä ehdottomasti kielen opettelemista mahdollisimman hyvin etukäteen. Vaikka miten kursseja olisikin tarjolla englanniksi, niin kyllä kaikesta saa paljon enemmän irti, kun osaa saksaa!

Ensimmäinen luentoviikko

Taas on ollut viikko täynnä hulinaa, kun oikeat luennot vihdoin alkoivat! Olin valitettavasti vähän myöhässä suunnitelmieni kanssa, ja ensimmäiset päivät sai todellakin säntäillä ympäriinsä etsimässä luentoja, kun ei aina ollut itsekään selvillä, minne luennolle on ylipäätään menossa. Osa luennoista ei edes alkanut vielä tällä viikolla, mutta siitä ei joko tiedotettu missään tai tieto löytyi systeemistä, jonka salasanoja en ollut vielä saanut toimimaan. En tosin ollut ainut, kun pari kertaa kävi niin, että luentosalissa parikymmentä ihmistä odotteli luennon alkua, jota ei koskaan tullutkaan. Osa luennoista on ollut saksaksi. Ymmärrän kyllä yleensä varsin hyvin, varsinkin powerpoint-esitysten kanssa, mutta se vaatii aika paljon keskittymistä ja energiaa. Muutaman luennon jälkeen olenkin yleensä ihan naatti. Varsinaista ruokataukoa ei myöskään ole, eli jos on koko päivä luentoja, ei syömässä ehdi oikeastaan missään välissä käydä.

Asuntoa minulla ei ole vieläkään, vaikka olenkin tulevan kämppikseni kanssa käynyt monta kämppää katsomassa. Pitäisi vain järjestää lisää asuntonäyttöjä, niin kyllä jossain tärppää. Nyt vietän ihan vain rauhallista viikonloppua, kun en ole viime aikoina saanut juuri nukkua tarpeeksi. Jos luennot alkavat kahdeksalta, minun pitää lähteä jo puoli seitsemän aikaan, mikä tarkoittaa myös varsin aikaista herätystä. Tänä yönä tosin on lisäbonuksena kellojen siirtäminen! Jospa sitten taas maanantaina jaksaisi olla pirteänä yliopistolla. Oikeastaan lukujärjestyksessäni ei ole tällä hetkellä maanantaisin mitään, mutta nyt minun pitää hoitaa yliopistolla byrokratiajuttuja.

Puhun muuten saksaa jo huomattavasti sujuvammin kuin tänne tullessa, vaikka tuntuu, etten niin kauheasti edes puhu sitä. Tulevan kämppikseni kanssa tosin puhun aina saksaa, samoin kun parin kaverin sekä yhden luennolla tapaamani saksalaisen tytön kanssa. Eniten vaivaa se, etten tiedä tarpeeksi sanoja. Tämä on vähän kuin pelaisi jatkuvasti sananselityspeliä vieraalla kielellä, paitsi että sanallisten selitysten lisäksi huidon käsilläni melkoisen paljon. Yleensä tosin viesti menee perille, mikä taitaa kuitenkin olla tärkeintä.

Lukukauden avajaiset

Saksan intensiivikurssi loppui tänään ja sen kunniaksi kävimme Hampurin historian museossa. En ollutkaan, suuresta Hampuri-fanituksestani huolimatta, käynyt Hampurin museoissa, joten oli kai jo aikakin. Museo esittelee nimensä mukaisesti Hampurin historiaa melko varhaisista ajoista nykypäivään asti. Itselleni kiinnostavinta siellä oli historia 1900-luvulta eteenpäin, tosin oli ihan mielenkiintoista nähdä, miltä Reeperbahn on näyttänyt 1800-luvun alussa, jolloin siellä lähinnä punottiin köysiä laivoihin.

Tänään oli myös lukukauden viralliset avajaiset. Oli vähän hassua viettää lokakuun puolessavälissä lukukauden avajaisia, kun näin tänä syksynä vielä Suomessa ollessani TKK:n avajaiset, ja olen sentään ollut täällä melkein neljä viikkoa. Avajaisissa esiintyi mielenkiintoinen ryhmä, nimittäin angklung-orkesteri. Angklung on veikeän kuuloinen indonesialainen bambusta tehty soitin. Tässä näyte tämänpäiväiseltä ryhmältä:



En ollut koskaan moisesta soittimesta kuullut, mutta tämänpäiväisen perusteella voisin kyllä kuunnella lisääkin. Muuten avajaiset olivat aika lailla perussettiä eli pääasiassa puheita.

Huomenna menen asuntonäyttöihin toivottavasti tulevan kämppikseni kanssa. Hän on tänään tullut Hampuriin ja huomenna tosiaan tapaamme ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Marsberg

Tänä viikonloppuna oli suuntana Marsberg-niminen pikkukaupunki, joka sijaitsee Paderbornin lähellä Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa (Saksan maantietoa tuntemattomille tiedoksi, että kyseinen osavaltio sijaitsee Länsi-Saksassa, pohjois-eteläsuunnassa suunnilleen puolessavälissä, ja on asukasluvultaan Saksan suurin osavaltio, kiitos Rein-Ruhrin kaupunkikeskittymän). Marsbergissä ei ollut väenpaljoudesta tietoakaan, kuten kuvasta näkyy.


En olisi kyllä tuonne ihan sattumalta eksynytkään, mutta siellä asuva ystäväni Peter vietti 18-vuotissyntymäpäiviään. Talossa oli kyllä aikamoinen hulina, koska vieraita oli paljon ja muutamaa lukuunottamatta kaikki myös jäivät yöksi sinne. Onneksi talo oli iso, oikeastaan sisältä vielä paljon isompi kuin miltä ulkoapäin näyttää!


Sain myös aikamoisen annoksen saksan kieltä, sillä olin ainut ulkomaalainen. Isommissa porukoissa saksan puhuminen on edelleen vaikeaa, mutta varsinkin yöllisellä kävelyretkellä tuli puhuttua paljon. Näin myös tien varressa ilmeisesti pyhiinvaeltajille tarkoitetun rukoilupaikan, jossa oli isohko maalaus ja liiketunnistimella toimiva valo. Säikähdin suunnilleen kuoliaaksi sitä valoa, kun tosiaan kävelimme metsän keskellä kulkevalla tiellä ja oli niin pimeää, ettei tuota koko hökötystä meinannut nähdä tieltä.

Nyt, monen tunnin ajomatkan jälkeen, olen taas Hampurissa, ja on kyllä ihanaa olla täällä taas! Hampuri on todellakin sopiva kaupunki minulle. Viihdyn täällä loistavasti. Ehkä hieman hassua, että maaseudulta kotoisin oleva tyttö tuntee olonsa kotoisammaksi miljoonakaupungissa kuin maaseudulla.

Ensi viikon loppupuolella tuleva kämppikseni, joka muuten vaikuttaa todella kivalta ja jonka kanssa minulla on paljon yhteistä, tulee Hampuriin ja pääsemme vihdoin katsomaan kämppiä! Päätin siis tosiaan hoitaa asuntojutun näin, kun kimppakämppiin pääseminen näyttää olevan niin vaikeaa. Joku varmaan sanoisi, että teen asiat ihan kamalan vaikeasti, mutta tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että juuri näin tämän piti mennäkin. Odottavan aika ei sitä paitsi ainakaan tällä viikolla käy pitkäksi, sillä äiti ja isi tulevat huomenna Hampuriin ja ovat täällä perjantaihin asti.

Sadepäivä satamassa

Tänään Hampurissa satoi ja tuuli. Siinä ei tosin ole mitään uutta, sillä Hampuri on varsinkin talvella sateinen ja todella tuulinen kaupunki. Harmi vain, että juuri tänään olin muiden vaihtareiden kanssa satamassa venekiertoajelulla. Pidän Hampurin satamasta kovasti, etenkin Speicherstadtista ("varastokaupunki") ja Landungsbrückenistä ("maihinnoususillat"). Niistä otan kyllä vielä kuvia kauniimpana päivänä ja laitan niitä tänne blogiin.

Kiertoajelu sujui sillit purkissa -tyylillä, ja lisäksi niissä kohdissa, missä ikkunoita ei ollut, aallot ja sade toivat jatkuvasti vettä sisään. Kuvaaminen oli aika turhaa, sillä kuvat näyttivät kaikki jotakuinkin tältä:


En tosin ollut aiemmin ollut tuollaisella kiertoajelulla Hampurin satamassa, joten tuli opittua myös jotakin uutta. Muuten en kyllä erityisesti tykkää liikkua valtavan vaihtarijoukon kanssa yhtään missään. Olen jo nyt täysin tympääntynyt siihen, että vaihtarit ovat aina vain keskenään ja puhuvat pelkästään englantia. Mikäs siinä, jos heitä ei häiritse, mutta minä kyllä haluan puhua saksaa ja tutustua saksalaisiin.

Perjantain tervetuliaisbileet muuten järjestettiin opiskelija-asuntolan yhteistiloissa, jotka nyt eivät mitkään aivan valtaisat olleet, ja siellä oli varmaan 150 ihmistä. Eipä siellä juuri pystynyt liikkumaan eikä myöskään puhumaan muuta kuin huutamalla. Lisäksi monet polttivat sisällä, mikä ei yhtään auttanut jo muutenkin huonoon ilmaan. Kun vertaa tapahtumiin, joita TKY:n ESN järjestää, ero on kyllä kuin yöllä ja päivällä. ESN-TKY:n tapahtumat tosin ovat lähes poikkeuksetta saunailtoja, mutta minusta niissä on juurikin kivaa se, että siellä voi hyvin tutustua ihmisiin ja jutella. Kyllähän tuollakin bileissä ihan mielenkiintoisia ihmisiä oli, mutta jutteleminen oli niin vaikeaa melun takia, ettei sitä kovin kauaa jaksanut.

Olen vaihteeksi vilustunut. Näin käy suunnilleen joka kerta kun olen Saksassa. Toivottavasti koko talvi ei ole ihan tällaista. Lisäksi en saanut sitä eilen katsomaani kämppää, taas vaihteeksi. Sain tosin eräältä tytöltä viestin, että hän voisi perustaa minun kanssani kimppakämpän kunhan tulee suunnilleen viikon päästä Hampuriin, mutta saa nyt nähdä, tuleeko siitä mitään.

Kiireinen viikko

Edellisestä merkinnästä onkin kulunut jo viikko, mikä kertoo osaltaan, kuinka vähän aikaa minulla on tällä viikolla ollut. Saksan intensiivikurssi alkoi maanantaina. Kurssi kestää reilut neljä tuntia päivässä kolmen viikon ajan. Vaikka kurssi ei tosiaan ihan koko päivää kestä, ei muuta kauheasti ehdi tehdä, koska kurssi kestää melkein kuuteen asti. Aamulla taas ei nukkumisen lisäksi juuri ihmeempiä tule tehtyä. Kurssilla on viisi ryhmää, joista ryhmä 1 on täysin aloittelijoille ja 5 pisimmälle edistyneille. Maanantaina olimme ryhmissä, joihin itse arvioimme kuuluvamme ja sitten teimme lähtötasotestin, jonka mukaiset ryhmäjaot tulivat voimaan tiistaina. Menin suomalaisen vaatimattomasti ryhmään 4, mutta testi oli todella helppo ja tiistaista lähtien olen ollut ryhmässä 5. Sielläkään taso ei varsinaisesti päätä huimaa. Onneksi kurssi on ilmainen, sillä en voi sanoa oppineeni siellä kovinkaan paljoa. Melkein joka päivä on lisäksi ollut uusi opettaja, jolloin vähintään ensimmäiset puoli tuntia ovat kuluneet esittelykierrokseen.

Olen ollut vähän yllättynyt siitä, miten vähän suurin osa vaihtareista osaa saksaa. Jopa ryhmän 5 opiskelijat vaihtavat yleensä heti tauon tultua englantiin. Yhden kolumbialaisen kanssa olen tosin puhunut saksaa tauoillakin, sillä hän on kovin innokas puhumaan sitä. Kurssilla kuulee myös mitä erikoisempia aksentteja. En edes tiennyt, että saksaa voi puhua niin ranskalaisittain tai espanjalaisittain.

Asuntoa minulla ei ole vieläkään. Viime viikonlopun asuntonäytössä olikin useampi katsomassa asuntoa yhtä aikaa, mikä on minulle aika huono juttu, koska puhun saksaa melkoisen hitaasti. Kämppä tosin oli muutenkin omituinen, mm. yhdessä huoneessa ei ollut sen enempää ovea kuin saranoitakaan ja suihkuun pääsi vain yhden asuinhuoneen läpi... Huomenna olen taas menossa katsomaan yhtä kämppää, toivottavasti paremmalla tuurilla. Olenkin tämän viikonlopun yksin täällä, koska kaverini lähtivät Münsteriin. Näin myös eilen ystävääni Rosia, joka on saksalainen, mutta asuu tällä hetkellä Ruotsissa. Oli kiva nähdä häntä pitkästä aikaa! Tänään olisi vielä vaihtareille tervetuliaisbileet, jonne taidankin tästä pikkuhiljaa lähteä.