Hampurista ei (juuri) mitään uutta

Viettelen tässä parhaillaan rauhallista torstaipäivää, kun kaverini eivät ole koko päivänä kotona ja itsekään en Aldia kauemmas aio lähteä, ettei tarvitse turhasta maksaa matkalippua. Saan joskus lokakuussa lukukausilipun paikallisliikenteeseen, kunhan olen maksanut Semesterbeitragin, joka vastaa suunnilleen ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Tuota maksua en voi maksaa ennen kuin olen ilmoittautunut, minkä siis voi tehdä aikaisintaan perjantaina. Jostain syystä Hampurissa automaateista voi ostaa korkeintaan kolmen päivän lippuja, ja jos haluaa viikkolipun, se pitää mennä ostamaan esimerkiksi rautatieasemalta ja sitä varten tarvitsee asiakaskortin, jota varten tarvitsee valokuvan. Taidan kuitenkin hankkia sellaisen ensi viikoksi, koska ensi viikolla pitää mennä yliopistolle todennäköisesti joka päivä ja lukukausilippu tulee kahden viikon sisällä maksun maksamisesta.

Toissapäivänä hankin saksalaisen kännykkänumeron (jos haluat sen, kysy minulta!). Täällä on ilmeisesti yleistä, että jokaisella supermarketilla on oma prepaid-liittymänsä, ja sellaisen itsekin hankin Aldista, joka on samantapainen kauppa kuin Lidl. Jostain syystä jopa prepaid-liittymään piti rekisteröityä netissä ja siihen tarvitsi osoitteen. Annoin sitten kavereitteni osoitteen, kun ei minulla muutakaan vielä ole. Sitten, kun liittymä vihdoin toimi, pystyin soittamaan niille, joiden asuntoa kävin katsomassa sunnuntaina. Valitettavasti he olivat ottaneet siihen jonkun toisen...eivätkä edes ilmoittaneet siitä minulle. Nyt olen taas asunnon suhteen aika lailla lähtöruudussa, sillä ainut, mistä olen nyt saanut vastauksen, kuulosti vähän turhan hurjalta minun makuuni. En toki ole eritysen nirso asunnon suhteen, mutta sieltä kirjoitettiin, että minun pitää sitten hyväksyä se, että siellä ihmiset tallustelevat silloin tällöin alasti tai alusvaatteisillaan ja että kylpyhuoneessa saattaa olla yhtä aikaa yksi suihkussa, yksi vessassa, yksi meikkaamassa ja yksi harjaamassa hampaita. Kiitos, mutta ei kiitos.

Eilen oli epävarmasta asuntotilanteesta huolimatta varsin mukava päivä. Tapasin keskustassa erään kaverini, johon olin tutustunut netissä. Kävimme kahvilla ja kiertelimme kaupunkia, ja minä puhuin koko ajan pelkästään saksaa! Niille kavereilleni, joiden luona nyt olen, olen puhunut vain englantia, koska olen niin tottunut siihen ja koska he osaavat englantia todella hyvin. Heidät olen tuntenut jo ennen kuin edes osasin saksaa. Aluksi oli vaivalloista puhua saksaa, kun en sitä ole täällä puhunut asuntonäyttöä lukuunottamatta muualla kuin muutaman lauseen kaupoissa ja ravintoloissa, mutta aika nopeasti se sitten alkoi sujua yllättävänkin hyvin. Siinä olivatkin saksantaidot koetuksella, kun puheenaiheena oli muun muassa maailmanpolitiikka! Kaverini sanoi yllättyneensä siitä, miten hyvin osaan saksaa (vaikka siis olimme kirjoitelleet netissä saksaksi) ja muutenkin hommasta jäi todella hyvä mieli ja sellainen olo, että pärjään saksalla aika hyvin. Vielä kun sen asunnon saisi, niin voisi olla aika tyytyväinen!

PS. Täällä törmää Suomeen kummallisissa paikoissa! Eilen näin niin Iittalan kuin Annikki Karvisenkin myymälän Hampurin keskustassa.