Yliopiston alku, lisää Suomea Hampurissa ja Planten un Blomen

Eilen pääsin vihdoin ilmoittautumaan yliopistolle. Samalla siellä pidettiin pieni infotilaisuus, joten nyt tiedän muun muassa, että saan väliaikaisen kortin julkiseen liikenteeseen jo ensi viikon tiistaina ja se on voimassa lokakuun 1. päivästä lähtien, joten en sitten tarvitsekaan ensi viikoksi viikkolippua. Eilen tapasin myös ensimmäistä kertaa muita vaihtareita, tosin en heidän kanssaan kauheasti jutellut, kun tietoa tuli paljon ja toisaalta kanssani samaan aikaan siellä ei kovin montaa vaihtaria ollutkaan.

Informaatioähkyn jälkeen näin taas kaverini Phillippin, jonka siis tapasin myös keskiviikkona. Teimme pienen Suomi-kierroksen Hampurissa, eli ensin kävimme Hampurin merimieskirkolla pullakahvilla ja myöhemmin Reeperbahnin Hesburgerissa syömässä. Kyllä, Saksassakin on Hesburgereita, peräti neljä! Jostain syystä niistä neljästä kolme sijaitsee Hampurissa Reeperbahnin varrella. Aterioiden nimet eivät tosin ole samoja (maistuisiko Finnburger?), hinnat ovat tietysti saksalaisittain halvempia ja ranskalaisten seuraksi saa valittua ketsupin tilalle kurkkumajoneesin. Saksassa on muutenkin yleistä, että pikaruokapaikoissa ranskalaisten kanssa voi ottaa joko ketsuppia tai majoneesia.

Olin lukenut vaihtariohjelmasta, että illalla olisi Wasserlichtkonzert eli vesivalokonsertti, jonka olin jo pitkään halunnut nähdä, joten Hesburgerin jälkeen suuntana oli Planten un Blomen. Planten un Blomen on vanha, todella kaunis puisto, jossa on paljon kukkia. Tässä kuvia sieltä, tosin huonolaatuisia, kun en ensinnäkään osaa kuvata ja toisekseen oli hankala löytää sellaista paikkaa, ettei tulisi otettua yhtään vastavaloon.





Olimme puistossa pari tuntia etuajassa, mutta mikäs siinä oli istuskellessa, kierrellessä ja kaikkea katsellessa. Kesäisin tuolla on kuulemma vielä paljon enemmän kukkia, mutta kaunista siellä oli joka tapauksessa nytkin. Sitten, kaiken odotuksen jälkeen, se vihdoin alkoi! Klassista musiikkia ja sen tahtiin liikkuvia vesisuihkuja, valoja ja värejä. Tässä vähän kuvia, tosin liikettä ja musiikkia en tietenkään saanut valokuvaan ikuistettua:





Päästyäni vihdoin pitkän päivän jälkeen yöpymispaikkaani oli vastassa myös hyviä uutisia. Sain sähköpostia eräästä kämpästä, ja nyt olen menossa katsomaan sitä sunnuntaina. Kämppä olisi tosin aika kaukana ja yliopistolle meno kestäisi tunnin, mutta jos kämppä ja kämppis ovat kivoja, haluan kyllä muuttaa sinne. Täältä, missä nyt olen, kestää sitä paitsi yli tunnin mennä yliopistolle, ja kaiken tämän jälkeen osaan kyllä arvostaa sitä, että oikeasti asuu jossakin. Ei ole kauhean kivaa olla ikuisesti vieraana.

PS. Nimi Planten un Blomen on Plattdeutschia eli alasaksaa, jota Hampurissa puhuttiin ennen kuin nykyinen "normaali" saksa eli Hochdeutsch levittyi tännekin. Nykysaksaksi nimi olisi Pflanzen und Blumen ja tarkoittaa kasveja ja kukkia.

Hampurista ei (juuri) mitään uutta

Viettelen tässä parhaillaan rauhallista torstaipäivää, kun kaverini eivät ole koko päivänä kotona ja itsekään en Aldia kauemmas aio lähteä, ettei tarvitse turhasta maksaa matkalippua. Saan joskus lokakuussa lukukausilipun paikallisliikenteeseen, kunhan olen maksanut Semesterbeitragin, joka vastaa suunnilleen ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Tuota maksua en voi maksaa ennen kuin olen ilmoittautunut, minkä siis voi tehdä aikaisintaan perjantaina. Jostain syystä Hampurissa automaateista voi ostaa korkeintaan kolmen päivän lippuja, ja jos haluaa viikkolipun, se pitää mennä ostamaan esimerkiksi rautatieasemalta ja sitä varten tarvitsee asiakaskortin, jota varten tarvitsee valokuvan. Taidan kuitenkin hankkia sellaisen ensi viikoksi, koska ensi viikolla pitää mennä yliopistolle todennäköisesti joka päivä ja lukukausilippu tulee kahden viikon sisällä maksun maksamisesta.

Toissapäivänä hankin saksalaisen kännykkänumeron (jos haluat sen, kysy minulta!). Täällä on ilmeisesti yleistä, että jokaisella supermarketilla on oma prepaid-liittymänsä, ja sellaisen itsekin hankin Aldista, joka on samantapainen kauppa kuin Lidl. Jostain syystä jopa prepaid-liittymään piti rekisteröityä netissä ja siihen tarvitsi osoitteen. Annoin sitten kavereitteni osoitteen, kun ei minulla muutakaan vielä ole. Sitten, kun liittymä vihdoin toimi, pystyin soittamaan niille, joiden asuntoa kävin katsomassa sunnuntaina. Valitettavasti he olivat ottaneet siihen jonkun toisen...eivätkä edes ilmoittaneet siitä minulle. Nyt olen taas asunnon suhteen aika lailla lähtöruudussa, sillä ainut, mistä olen nyt saanut vastauksen, kuulosti vähän turhan hurjalta minun makuuni. En toki ole eritysen nirso asunnon suhteen, mutta sieltä kirjoitettiin, että minun pitää sitten hyväksyä se, että siellä ihmiset tallustelevat silloin tällöin alasti tai alusvaatteisillaan ja että kylpyhuoneessa saattaa olla yhtä aikaa yksi suihkussa, yksi vessassa, yksi meikkaamassa ja yksi harjaamassa hampaita. Kiitos, mutta ei kiitos.

Eilen oli epävarmasta asuntotilanteesta huolimatta varsin mukava päivä. Tapasin keskustassa erään kaverini, johon olin tutustunut netissä. Kävimme kahvilla ja kiertelimme kaupunkia, ja minä puhuin koko ajan pelkästään saksaa! Niille kavereilleni, joiden luona nyt olen, olen puhunut vain englantia, koska olen niin tottunut siihen ja koska he osaavat englantia todella hyvin. Heidät olen tuntenut jo ennen kuin edes osasin saksaa. Aluksi oli vaivalloista puhua saksaa, kun en sitä ole täällä puhunut asuntonäyttöä lukuunottamatta muualla kuin muutaman lauseen kaupoissa ja ravintoloissa, mutta aika nopeasti se sitten alkoi sujua yllättävänkin hyvin. Siinä olivatkin saksantaidot koetuksella, kun puheenaiheena oli muun muassa maailmanpolitiikka! Kaverini sanoi yllättyneensä siitä, miten hyvin osaan saksaa (vaikka siis olimme kirjoitelleet netissä saksaksi) ja muutenkin hommasta jäi todella hyvä mieli ja sellainen olo, että pärjään saksalla aika hyvin. Vielä kun sen asunnon saisi, niin voisi olla aika tyytyväinen!

PS. Täällä törmää Suomeen kummallisissa paikoissa! Eilen näin niin Iittalan kuin Annikki Karvisenkin myymälän Hampurin keskustassa.

Hullu päivä

Ensinnäkin vähän eilisestä, kun en eilen mitään kirjoittanut: Olin eilen katsomassa yhtä kämppää ja "haastattelu" meni mielestäni hyvin, mutta en ole vielä kuullut sieltä mitään, vaikka mahdollisten kämppisten piti ilmoittaa jo eilen, pääsenkö siihen vai en. Kirjoitan enemmän, jos saan sen kämpän, ja noin muuten pitänee varmaan jatkaa hakemusten lähettelyä.

Tämä päivä onkin sitten toinen ja huomattavasti pidempi juttu. Yliopistolta saamassani kirjeessä (siinä yhdessä ainoassa, joka tuli sähköpostin liitteenä) sanottiin, että orientaatio vaihto-opiskelijoille alkaa 21. syyskuuta ja että siihen on erittäin suositeltavaa osallistua. Valitettavasti tästä ei annettu mitään lisätietoja eikä netissäkään lukenut, mikä tämä orientaatio on, missä ja mihin aikaan. Päätin sitten mennä yliopistolle yhdeksäksi, kun siihen aikaan edellisten vuosien kaikki orientaatio-ohjelma oli ollut.

Aamu ei alkanut kauhean lupaavasti. Lähdin S-Bahnilla hyvissä ajoin, mutta muutaman aseman jälkeen tuli kuulutus, että juna ei menekään keskustaan vaan kääntyy takaisin, koska sillassa on jotain häikkää. Onneksi muita ihmisiä seuraamalla pääsin täpötäyteen bussiin, joka vei seuraavalle asemalle, josta pääsi keskustaan. Valitettavasti muutaman minuutin junamatkan sijaan bussimatka kesti aikamoisen pitkään. Olin yliopistolla viimein vasta 9:25.

Menin kuulostelemaan, josko jossain tapahtuisi jotain, mutta kun en mitään löytänyt, päätin sitten etsiä kansainvälisten asioiden toimiston. Siellä minulle kerrottiin, että paitsi ettei tänään olekaan mitään ohjelmaa, ohjelmaa ei muutenkaan ole ennen kuin perjantaina! Mitään tietoa tällaisesta ei ollut netissä eikä missään muuallakaan. Toimiston rouva selitteli, että tuo 21. päivä oli vaan päivämäärä, josta lähtien asuntoloissa asuville on yhteisreissuja byrokratian hoitamiseen, mutta sekään ei ollut ihan totta, sillä ne kierrokset oli aloitettu jo viime viikolla. Sain toimistosta esitteen, jossa luki oikein näppärästi alkusyksyn tapahtumat vaihtareille, mutta miksei tätä voinut lähettää vaihtareille vaikka sähköpostilla? Täältä on kuitenkin yli tunnin matka yliopistolle ja oli aika turhauttavaa käydä siellä vain ja ainoastaan hakemassa yksi lappunen.

Kaiken tuon jälkeen olin sen verran suuttunut, että päätin lähteä vähän shoppailemaan. Taisin kyllä käyttää enemmän aikaa kauppojen etsimiseen kuin niissä olemiseen (ja sitten taas metrolla takaisin jonnekin tutumpaan paikkaan, kun kävelin liian kauaksi enkä löytänyt mitään). Aluksi olin Europa Passagessa, joka on ostoskeskus Hampurin keskustassa. Siellä lukee eurooppalaisten kaupunkien nimiä lattiassa. Kun hoksasin logiikan (ylemmissä kerroksissa oli pohjoisempia kaupunkeja), oli tietysti pakko mennä sinne ylimpään kerrokseen etsimään Suomea. Löysinkin sen!


Niin sinne olivat päätyneet Helsingin lisäksi Tampere ja Rovaniemi. Eri maista oli myös kuvakollaasit, tässä Suomen kollaasi:


Shoppailureissulta tarttui mukaan yhtä ja toista. Onneksi on vähän parempi mielikin nyt. Pitäisi vain keksiä jotain tekemistä perjantaihin asti, kun ei kerran kouluakaan ole...

Täällä ollaan!

Nyt sitä sitten majaillaan kaverin luona Hampurin laitamilla. Matka sujui ongelmitta, enkä joutunut edes maksamaan matkatavaran ylipainosta, kun laukut painoivat yhteensä 20,8 kiloa. Kaveri ei ehtinyt lentoasemalle vastaan, joten tulin sitten itse S-Bahnilla (lähijuna), joka nykyään onneksi kulkee lentoasemallekin! Siinä maisemia katsellessa ehtikin muistaa taas, miksi niin kovasti tykkään tästä kaupungista. Käytiin sitten vielä illalla kiertämässä Außenalster-tekojärveä, ja kaunista oli.

Miltä nyt tuntuu? Ei oikeastaan vielä miltään. On ihan kuin olisin vain lomalla, kaverin luona käymässä. Luulen, että kämpän löytyminen auttaisi tässä aika paljon. Oikeasti tämän toisen merkinnän olisi pitänyt olla "tulin tänään uudelle kämpälleni ja olen tässä tutustunut kämppiksiini", mutta se ei sitten mennytkään niin. Kaipa minun blogistani sitten tulee vähän erilainen blogi.

Onneksi tänään ei ole niin kauheasti kirjoittamisen arvoista tapahtunut, sillä olen rättiväsynyt. Yöunet jäivät käytännössä väliin kokonaan. Kädet ja selkä ovat todella kipeitä sekä laatikoiden että matkatavaroiden kantamisesta. Onneksi ei huomenna tarvitse kantaa mitään minnekään.

Alkulöpinät

Siitä huolimatta, että minun olisi tällä hetkellä viisaampaa olla esimerkiksi nukkumassa (mikä on vaikeaa, kun aivot käyvät ylikierroksilla) ja että pakkaaminenkaan ei ole vieläkään ihan valmis, haluan ehdottomasti kirjoittaa blogin ensimmäisen merkinnän Suomessa. Kovin pitkään en enää Suomessa olekaan, sillä lento lähtee kello 12:45. Kauan odotettu matkani voi alkaa.

Tämä blogi on tarkoitettu paitsi ystäville ja perheelle, myös kaikille muillekin vaihto-opiskelusta kiinnostuneille. Olen itse vaihtoa suunnitellessani lukenut useampaakin vaihtoblogia, ja ne ovat olleet hyödyllisiä ja mielenkiintoisia. Siksi haluan itsekin pitää vaihtoblogia. Toisaalta ihmismuisti on kovin lyhyt, ja haluan kyllä jälkikäteen paljon muistoja tästä vuodesta.

Sain kipinän lähteä Saksaan oikeastaan jo lukioaikoina. Opintojeni - joita on nyt takana kolme vuotta - alussa päätin, että lähden vielä Saksaan vaihtoon. Nyt olen vihdoin lähdössä. Kaikesta tästä suunnittelusta huolimatta tuntuu vielä, etten ole valmistautunut tähän ollenkaan, enkä ainakaan tarpeeksi.

Olen menossa aluksi kavereideni luo asumaan joksikin aikaa. Tämä siksi, että kaikki ei ihan mennyt niin kuin olisin halunnut. Olen jo kauan suunnitellut, että haluan asua kimppakämpässä (WG, Wohngemeinschaft), mikä on Saksassa varsin yleinen asumismuoto opiskelijoiden keskuudessa. Olisin saanut paikan asuntolassa (Studentenwohnheim), minkä piti olla suunnitelma B, mutta se olisi pitänyt hyväksyä jo kesäkuun alussa ja siellä olisi ollut pakko olla koko vuosi, joten en ottanut paikkaa vastaan. Nyt en kuitenkaan parin kuukauden etsimisestä huolimatta ole saanut kämppää, joten majailen aluksi kavereiden luona. No, toivottavasti tämäkin asia helpottuu, kunhan olen paikan päällä. Kämpänhausta kirjoitan myöhemmin lisää.

Pakkaaminen on ollut yllättävän vaikeaa. Olen minä ennenkin pakannut omaisuuttani laatikoihin (joita minulla on nyt valitettavasti liian vähän), mutta nyt on pitänyt valita esimerkiksi mitä puseroita haluan mukaan ja mitkä jätän kellarikomeroon minua odottelemaan. On hankala etukäteen arvioida, mitä vaatteita haluaa sitten käyttää. Yritän olla ottamatta liikaa tavaraa, koska 1) en jaksa kantaa kovin paljoa 2) lentoyhtiö perii ylipainosta maksua ja 3) kyllä sieltä Hampurista voi ostaa suunnilleen kaikkea.

Nyt taidan yrittää ottaa pikku nokoset. Seuraavan merkinnän kirjoitankin jo Hampurissa!