Berliini

Olin viikonloppureissulla Berliinissä. Sää oli varsin huono (vettä, räntää ja kylmä ilma), joten kauheasti ei tullut nähtyä itse kaupunkia. Toki ne tärkeimmät nähtävyydet piti käydä kiertämässä, vaikken ensimmäistä kertaa Berliinissä ollutkaan. Ensin East Side Gallery eli pieni osa Berliinin muuria, johon taiteilijat eri puolilta maailmaa ovat maalanneet kaikennäköistä (harvinaista kyllä, olen jopa itsekin kuvassa):




Sitten Checkpoint Charlie, joka oli rajanylityspaikka Itä- ja Länsi-Berliinin välillä kylmän sodan aikana:


Brandenburgin portti (ja joulukuusi):


Kävin myös taas yksillä joulumarkkinoilla, josta löytyi jotakin tuttua:


Tosin sanottakoon, että ainakaan alkoholiton versio ("Kinder-Glögi") ei kyllä ollut glögiä nähnytkään. Kuumaa mehua se vain oli.

Kummasti sitä ehti taas tulla ikävä Hampuria, kun oli poissa täältä. Jotenkin Berliini ei oikein ole minun kaupunkini. Hampuriin verrattuna Berliini on harmaa ja raskas. Jotenkin tuntuu, että historia on siellä koko ajan läsnä. Berliini myös tuntuu suurkaupungilta, toisin kuin Hampuri, joka ei 1,7 miljoonasta asukkaastaan huolimatta ole suurkaupunkimainen. Bergedorf, jossa asun, on kuin oma pieni viehättävä kaupunkinsa, mitä se on aiemmin ollutkin.

Perjantaina lennän jo Suomeen joululomalle. Kolme kuukautta on mennyt uskomattoman nopeasti. Odotan kyllä perheeni näkemistä, jouluruokia ja lunta (mitä kyllä tännekin on ilmeisesti luvassa torstain ja perjantain välisenä yönä!), mutta tuntuu silti oudolta mennä takaisin Suomeen. Onneksi olen täällä koko vuoden. Puoli vuotta olisi aivan liian vähän.

Lyypekki, Nikolaustag ja saksalaista byrokratiaa

Kävin eilen Lyypekissä, jonne pääsee Hampurista kätevästi junalla 40 minuutissa. Lyypekki oli kyllä minulle jo ennestään tuttu paikka, mutta olin käynyt siellä vain kesäaikaan. Oikeastaan halusin Lyypekkiin joulumarkkinoiden takia. Olin nimittäin kuullut, että ne ovat lähiseutujen parhaat. Joulumarkkinoita täällä on kyllä muuten vähän joka puolella, muun muassa noin puolen kilometrin päässä Bergedorfin Linnapuistossa (Bergedorfer Schloßpark). Lyypekin joulumarkkinat olivat kieltämättä paljon isommat, ja Lyypekki on sitä paitsi todella kaunis kaupunki. Mitään ei kyllä tullut ostettua, mutta se ei haitannut yhtään. Nautin kuitenkin valoista, tuoksuista ja musiikista. Tässä vielä kuvia Lyypekistä:





Taisin myös ensimmäistä kertaa elämässäni viettää itsenäisyyspäivää ulkomailla. Täällä Saksassa tosin 6. joulukuuta on Nikolaustag, jolloin Pyhä Nikolaus käy piilottamassa karkkeja lasten kenkiin. Minullekin oli kummasti ilmestynyt kenkään suklaajoulupukki, tosin en sen merkitystä ymmärtänyt ennen kuin saksalainen kaverini sen minulle selitti. Illalla halusin ehdottomasti katsoa Linnan juhlat. Valitettavasti Ylen Areena kaatui heti kättelyssä. Onneksi olen TVkaista-palvelun käyttäjä, ja pystyin hieman myöhemmin katsomaan Linnan juhlat sieltä.

Nyt olen muuten vihdoin virallisesti Hampurin asukas! Einwohnermeldeamt (vähän niin kuin maistraatti) edusti hienosti saksalaista byrokratiaa. Ensin jonotettiin tiskille, josta sai jonotusnumeron ja paperit, joita sai jonottaessa täytellä. Kun oma vuoro tuli, annettiin täytetyt paperit tiskille ja sieltä kerrottiin, että tämä sitten maksaa kuusi euroa. Ei siinä muuten mitään, mutta tässä vaiheessa käteen lätkäistiin sellainen läpyskä, jonka kanssa piti mennä maksuautomaatille kulman taa. Läpyskä työnnettiin automaattiin ja näin automaatti osasi sanoa, että kuusi euroa kiitos. Maksun jälkeen automaatista tulostui kuitti, jonka kanssa piti mennä takaisin tiskille (jossa täti tietysti odotteli koko tämän ajan). Vasta tämän jälkeen he pystyivät tulostamaan sen Meldebestätigungin eli paperin, josta näkee, mikä vakituinen osoitteeni Saksassa on. Tuota paperia tarvitsee mm. pankkitilin avaamiseen, siis jos on ulkomaalainen. Saksalaiset eivät moista paperia tarvitse, sillä heidän osoitteensa lukee henkkareissa. Näppärää, eikö?

Dom ja kotikatu

Olin eilen Domilla. Yleensähän Saksassa Dom tarkoittaa tuomiokirkkoa (vrt. Kölner Dom), mutta Hampurin tuomiokirkkoa ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. Täällä Dom tarkoittaa tivolin tapaista festivaalia, joka on kolmesti vuodessa aina kuukauden kerrallaan. Juuri nyt on meneillään Winterdom. Tulipahan syötyä kaikkea hyvää, kuten Currywurstia, paahdettuja manteleita ja Crêpeä. Domilla oli myös ilotulitus. Valitettavasti loppuillasta alkoi tihkusade, minkä vuoksi kuvat eivät näytä kovin houkuttelevilta.




Tänään puolestaan olin pohjoismaisten merimieskirkkojen joulubasaarilla. Sain muun muassa vihdoin ostettua sopivaksi jauhettua kardemummaa pullan leipomista varten! Täällä olen löytänyt vain kokonaista ja todella hienoksi jauhettua. Saksalaiset kaverini taas halusivat ehdottomasti ostaa poronkäristystä.

Nyt olin myös vihdoin kotona valoisan aikaan ei-niin-sateisena päivänä, joten sain otettua kuvia Bergedorfista kotikadultani. Tältä näyttää kadun vastakkainen puoli:


Ja tältä taas se puoli, jolla asun:


Tarkkaan ottaen asun tässä talossa:

Kämppä, vihdoinkin!

En ole tässä ehtinyt kirjoittelemaan, kun on kiirettä pitänyt, sain nimittäin vihdoin asunnon! Nyt kirjoittelen tyytyväisenä uudesta kämpästä juuri muuttaneena. Kuvia on luvassa myöhemmin, kunhan saan kämppää vähän kuntoon. Tällä hetkellä minulla on vain patja lattialla ja sen ympärillä sekalaisia huonekaluja, IKEA-laatikoita ja matkatavarat.

Sain kuin sainkin lopulta huoneen kimppakämpästä. Minulla on täällä kaksi kämppistä, Vivi ja Torben. Sain heiltä ystävällisesti kaapin ja hyllyn, ja lopulta sain myös muualta sängyn ja patjan ilmaiseksi. Paljon ei siis jäänytkään ostettavaa. Kämppikseni olivat ostaneet minulle pikku tervetuliaispakkauksen:


Kuvasta puuttuvat vielä jääkaappi/pakastintavarat (pitsaa, leivänpäällisiä, Götterspeisea eli makeaa värikästä hyytelöä yms.). Vivi myös kokkaili meille juuri spaghettia. Vastaanotto on siis ainakin ollut lämmin.

Tähän väliin voisin myös kirjoittaa vähän ohjeita ja vinkkejä Saksaan vaihtoon haluaville noin kämpän suhteen:

1. Todennäköisesti yliopiston kautta saa tarjouksen asuntolapaikasta (paitsi ainakin Münchenissä ja Karlsruhessa kaikki eivät taida mahtua asuntoloihin). Itse siis hylkäsin tuon tarjouksen. En suosittele tekemään näin, ellei ole suunnitelmaa B eli joko tuttuja, joiden luona voi viipyä pidempäänkin, tai vaihtoehtoisesti paljon rahaa.

2. Saksalaiset opiskelijat asuvat yleisesti Wohngemeinschafteissa eli WG:issä, jollaisessa itsekin nyt asun. Kämpän hakemiseen on nettisivuja, kuten WG-gesucht.de. Kannattaa huomata, että varsinkin syys-lokakuussa kämpän saaminen voi olla vaikeaa, ainakin kaupungeissa, joissa kämppiin on muutenkin tungosta, kuten esimerkiksi Münchenissä ja Hampurissa.

3. Kämpän suhteen ei kannata olla liian nirso, eikä myöskään kannata keskittyä yhden kämpän saamiseen kerrallaan. Hakemuksia kannattaa lähettää roppakaupalla, ja yhteydenottoihin kannattaa aina vastata kuin ei olisi koskaan muita kämppiä halunnutkaan.

4. Puoleksi vuodeksi voi vielä yleensä löytää kalustetun kämpän, mutta vuodeksi se on jo hankalaa. Kannattaa siis varautua siihen, että voi joutua ostamaan kalusteet.

PS. Siskoni oli poikaystävineen (1 kpl) Hampurissa käymässä, ja kävin heidän kanssaan Miniatur Wunderlandissa. Kyseessä on valtava pienoisrautatiemaailma. Tässä hieman kuvia sieltä:

Yliopistoa saksalaisittan

Vihdoin muistin ottaa kameran yliopistolle mukaan, onneksi, kun täällä on ruskakin juuri kauneimmillaan. Tässä siis muutama kuva yliopiston kampukselta:






Luennot ovat menossa nyt toista viikkoa. Suurimmaksi osaksi opiskelu on melko samanlaista kuin Suomessakin, tosin erojakin tietysti löytyy. Eräällä ei niin mielenkiintoisella luennolla listasin vähän saksalaisia erikoisuuksia:

Pöytien koputus luentojen päätteeksi on täällä hyvin yleinen tapa, eli käytännössä jokaisen luennon jälkeen luennoitsijaa kiitetään koputtamalla pöytää.

Mensa on hyvin suosittu, tosin ei se älykköjen kerho, vaan opiskelijaruokala, jota täällä tosiaan Mensaksi kutsutaan. Kaikesta (esim. juomat, lisäkesalaatti) pitää maksaa erikseen. Myös ruoka on vähän erilaista kuin Suomessa, esimerkiksi ranskalaisia on melkein koko ajan. Pelkän annoksen hinta on meillä 1,70-2,20 euroa.

Kokolattiamatot. Ei tosin pelkästään yliopiston erikoisuus, vaan ihan yleisestikin saksalaiset rakastavat kokolattiamattoja. Olin silti yllättynyt, että lähes kaikkien luentosalien lattiat ovat kokolattiamaton peitossa. Kylmissä saksalaisissa asunnoissa sen vielä ymmärtää, mutta luentosalissa nyt harvemmin ollaan sukkasillaan...

Lukukaudet menevät täällä ihan eri tavalla kuin Suomessa, nimittäin täällä on talvilukukausi ja kesälukukausi. Siksi luennot alkavatkin näin myöhään ja toisaalta siksi lukukauden vaihtuminen ajoittuu hassuun aikaan alkukeväästä, ei suinkaan joululomaan, niin kuin olen Suomessa tottunut.

Lisäksi sanottakoon, että vaikka kurssi olisi englanninkielinen, saksalaisilla luennoitsijoilla (Professor tai Dozent, muita titteleitä täällä ei oikeastaan kuule - kaikki yliopisto-opettajat ovat Dozenteja) on tapana ujuttaa saksaa vähintään jonnekin. Yhdelläkin kurssilla luentokalvot on saksaksi, vaikka kurssi on englanniksi. Minua tämä ei toki haittaa, kun käyn myös kokonaan saksankielisiä kursseja, mutta joitakin vähemmän saksaa osaavia kyllä. Yksi kurssi oli myös yllättäen saksaksi, vaikka sen piti olla englanniksi. Tosin jos aikoo Saksaan vaihtoon, niin suosittelen kyllä ehdottomasti kielen opettelemista mahdollisimman hyvin etukäteen. Vaikka miten kursseja olisikin tarjolla englanniksi, niin kyllä kaikesta saa paljon enemmän irti, kun osaa saksaa!

Ensimmäinen luentoviikko

Taas on ollut viikko täynnä hulinaa, kun oikeat luennot vihdoin alkoivat! Olin valitettavasti vähän myöhässä suunnitelmieni kanssa, ja ensimmäiset päivät sai todellakin säntäillä ympäriinsä etsimässä luentoja, kun ei aina ollut itsekään selvillä, minne luennolle on ylipäätään menossa. Osa luennoista ei edes alkanut vielä tällä viikolla, mutta siitä ei joko tiedotettu missään tai tieto löytyi systeemistä, jonka salasanoja en ollut vielä saanut toimimaan. En tosin ollut ainut, kun pari kertaa kävi niin, että luentosalissa parikymmentä ihmistä odotteli luennon alkua, jota ei koskaan tullutkaan. Osa luennoista on ollut saksaksi. Ymmärrän kyllä yleensä varsin hyvin, varsinkin powerpoint-esitysten kanssa, mutta se vaatii aika paljon keskittymistä ja energiaa. Muutaman luennon jälkeen olenkin yleensä ihan naatti. Varsinaista ruokataukoa ei myöskään ole, eli jos on koko päivä luentoja, ei syömässä ehdi oikeastaan missään välissä käydä.

Asuntoa minulla ei ole vieläkään, vaikka olenkin tulevan kämppikseni kanssa käynyt monta kämppää katsomassa. Pitäisi vain järjestää lisää asuntonäyttöjä, niin kyllä jossain tärppää. Nyt vietän ihan vain rauhallista viikonloppua, kun en ole viime aikoina saanut juuri nukkua tarpeeksi. Jos luennot alkavat kahdeksalta, minun pitää lähteä jo puoli seitsemän aikaan, mikä tarkoittaa myös varsin aikaista herätystä. Tänä yönä tosin on lisäbonuksena kellojen siirtäminen! Jospa sitten taas maanantaina jaksaisi olla pirteänä yliopistolla. Oikeastaan lukujärjestyksessäni ei ole tällä hetkellä maanantaisin mitään, mutta nyt minun pitää hoitaa yliopistolla byrokratiajuttuja.

Puhun muuten saksaa jo huomattavasti sujuvammin kuin tänne tullessa, vaikka tuntuu, etten niin kauheasti edes puhu sitä. Tulevan kämppikseni kanssa tosin puhun aina saksaa, samoin kun parin kaverin sekä yhden luennolla tapaamani saksalaisen tytön kanssa. Eniten vaivaa se, etten tiedä tarpeeksi sanoja. Tämä on vähän kuin pelaisi jatkuvasti sananselityspeliä vieraalla kielellä, paitsi että sanallisten selitysten lisäksi huidon käsilläni melkoisen paljon. Yleensä tosin viesti menee perille, mikä taitaa kuitenkin olla tärkeintä.

Lukukauden avajaiset

Saksan intensiivikurssi loppui tänään ja sen kunniaksi kävimme Hampurin historian museossa. En ollutkaan, suuresta Hampuri-fanituksestani huolimatta, käynyt Hampurin museoissa, joten oli kai jo aikakin. Museo esittelee nimensä mukaisesti Hampurin historiaa melko varhaisista ajoista nykypäivään asti. Itselleni kiinnostavinta siellä oli historia 1900-luvulta eteenpäin, tosin oli ihan mielenkiintoista nähdä, miltä Reeperbahn on näyttänyt 1800-luvun alussa, jolloin siellä lähinnä punottiin köysiä laivoihin.

Tänään oli myös lukukauden viralliset avajaiset. Oli vähän hassua viettää lokakuun puolessavälissä lukukauden avajaisia, kun näin tänä syksynä vielä Suomessa ollessani TKK:n avajaiset, ja olen sentään ollut täällä melkein neljä viikkoa. Avajaisissa esiintyi mielenkiintoinen ryhmä, nimittäin angklung-orkesteri. Angklung on veikeän kuuloinen indonesialainen bambusta tehty soitin. Tässä näyte tämänpäiväiseltä ryhmältä:



En ollut koskaan moisesta soittimesta kuullut, mutta tämänpäiväisen perusteella voisin kyllä kuunnella lisääkin. Muuten avajaiset olivat aika lailla perussettiä eli pääasiassa puheita.

Huomenna menen asuntonäyttöihin toivottavasti tulevan kämppikseni kanssa. Hän on tänään tullut Hampuriin ja huomenna tosiaan tapaamme ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Marsberg

Tänä viikonloppuna oli suuntana Marsberg-niminen pikkukaupunki, joka sijaitsee Paderbornin lähellä Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa (Saksan maantietoa tuntemattomille tiedoksi, että kyseinen osavaltio sijaitsee Länsi-Saksassa, pohjois-eteläsuunnassa suunnilleen puolessavälissä, ja on asukasluvultaan Saksan suurin osavaltio, kiitos Rein-Ruhrin kaupunkikeskittymän). Marsbergissä ei ollut väenpaljoudesta tietoakaan, kuten kuvasta näkyy.


En olisi kyllä tuonne ihan sattumalta eksynytkään, mutta siellä asuva ystäväni Peter vietti 18-vuotissyntymäpäiviään. Talossa oli kyllä aikamoinen hulina, koska vieraita oli paljon ja muutamaa lukuunottamatta kaikki myös jäivät yöksi sinne. Onneksi talo oli iso, oikeastaan sisältä vielä paljon isompi kuin miltä ulkoapäin näyttää!


Sain myös aikamoisen annoksen saksan kieltä, sillä olin ainut ulkomaalainen. Isommissa porukoissa saksan puhuminen on edelleen vaikeaa, mutta varsinkin yöllisellä kävelyretkellä tuli puhuttua paljon. Näin myös tien varressa ilmeisesti pyhiinvaeltajille tarkoitetun rukoilupaikan, jossa oli isohko maalaus ja liiketunnistimella toimiva valo. Säikähdin suunnilleen kuoliaaksi sitä valoa, kun tosiaan kävelimme metsän keskellä kulkevalla tiellä ja oli niin pimeää, ettei tuota koko hökötystä meinannut nähdä tieltä.

Nyt, monen tunnin ajomatkan jälkeen, olen taas Hampurissa, ja on kyllä ihanaa olla täällä taas! Hampuri on todellakin sopiva kaupunki minulle. Viihdyn täällä loistavasti. Ehkä hieman hassua, että maaseudulta kotoisin oleva tyttö tuntee olonsa kotoisammaksi miljoonakaupungissa kuin maaseudulla.

Ensi viikon loppupuolella tuleva kämppikseni, joka muuten vaikuttaa todella kivalta ja jonka kanssa minulla on paljon yhteistä, tulee Hampuriin ja pääsemme vihdoin katsomaan kämppiä! Päätin siis tosiaan hoitaa asuntojutun näin, kun kimppakämppiin pääseminen näyttää olevan niin vaikeaa. Joku varmaan sanoisi, että teen asiat ihan kamalan vaikeasti, mutta tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että juuri näin tämän piti mennäkin. Odottavan aika ei sitä paitsi ainakaan tällä viikolla käy pitkäksi, sillä äiti ja isi tulevat huomenna Hampuriin ja ovat täällä perjantaihin asti.

Sadepäivä satamassa

Tänään Hampurissa satoi ja tuuli. Siinä ei tosin ole mitään uutta, sillä Hampuri on varsinkin talvella sateinen ja todella tuulinen kaupunki. Harmi vain, että juuri tänään olin muiden vaihtareiden kanssa satamassa venekiertoajelulla. Pidän Hampurin satamasta kovasti, etenkin Speicherstadtista ("varastokaupunki") ja Landungsbrückenistä ("maihinnoususillat"). Niistä otan kyllä vielä kuvia kauniimpana päivänä ja laitan niitä tänne blogiin.

Kiertoajelu sujui sillit purkissa -tyylillä, ja lisäksi niissä kohdissa, missä ikkunoita ei ollut, aallot ja sade toivat jatkuvasti vettä sisään. Kuvaaminen oli aika turhaa, sillä kuvat näyttivät kaikki jotakuinkin tältä:


En tosin ollut aiemmin ollut tuollaisella kiertoajelulla Hampurin satamassa, joten tuli opittua myös jotakin uutta. Muuten en kyllä erityisesti tykkää liikkua valtavan vaihtarijoukon kanssa yhtään missään. Olen jo nyt täysin tympääntynyt siihen, että vaihtarit ovat aina vain keskenään ja puhuvat pelkästään englantia. Mikäs siinä, jos heitä ei häiritse, mutta minä kyllä haluan puhua saksaa ja tutustua saksalaisiin.

Perjantain tervetuliaisbileet muuten järjestettiin opiskelija-asuntolan yhteistiloissa, jotka nyt eivät mitkään aivan valtaisat olleet, ja siellä oli varmaan 150 ihmistä. Eipä siellä juuri pystynyt liikkumaan eikä myöskään puhumaan muuta kuin huutamalla. Lisäksi monet polttivat sisällä, mikä ei yhtään auttanut jo muutenkin huonoon ilmaan. Kun vertaa tapahtumiin, joita TKY:n ESN järjestää, ero on kyllä kuin yöllä ja päivällä. ESN-TKY:n tapahtumat tosin ovat lähes poikkeuksetta saunailtoja, mutta minusta niissä on juurikin kivaa se, että siellä voi hyvin tutustua ihmisiin ja jutella. Kyllähän tuollakin bileissä ihan mielenkiintoisia ihmisiä oli, mutta jutteleminen oli niin vaikeaa melun takia, ettei sitä kovin kauaa jaksanut.

Olen vaihteeksi vilustunut. Näin käy suunnilleen joka kerta kun olen Saksassa. Toivottavasti koko talvi ei ole ihan tällaista. Lisäksi en saanut sitä eilen katsomaani kämppää, taas vaihteeksi. Sain tosin eräältä tytöltä viestin, että hän voisi perustaa minun kanssani kimppakämpän kunhan tulee suunnilleen viikon päästä Hampuriin, mutta saa nyt nähdä, tuleeko siitä mitään.

Kiireinen viikko

Edellisestä merkinnästä onkin kulunut jo viikko, mikä kertoo osaltaan, kuinka vähän aikaa minulla on tällä viikolla ollut. Saksan intensiivikurssi alkoi maanantaina. Kurssi kestää reilut neljä tuntia päivässä kolmen viikon ajan. Vaikka kurssi ei tosiaan ihan koko päivää kestä, ei muuta kauheasti ehdi tehdä, koska kurssi kestää melkein kuuteen asti. Aamulla taas ei nukkumisen lisäksi juuri ihmeempiä tule tehtyä. Kurssilla on viisi ryhmää, joista ryhmä 1 on täysin aloittelijoille ja 5 pisimmälle edistyneille. Maanantaina olimme ryhmissä, joihin itse arvioimme kuuluvamme ja sitten teimme lähtötasotestin, jonka mukaiset ryhmäjaot tulivat voimaan tiistaina. Menin suomalaisen vaatimattomasti ryhmään 4, mutta testi oli todella helppo ja tiistaista lähtien olen ollut ryhmässä 5. Sielläkään taso ei varsinaisesti päätä huimaa. Onneksi kurssi on ilmainen, sillä en voi sanoa oppineeni siellä kovinkaan paljoa. Melkein joka päivä on lisäksi ollut uusi opettaja, jolloin vähintään ensimmäiset puoli tuntia ovat kuluneet esittelykierrokseen.

Olen ollut vähän yllättynyt siitä, miten vähän suurin osa vaihtareista osaa saksaa. Jopa ryhmän 5 opiskelijat vaihtavat yleensä heti tauon tultua englantiin. Yhden kolumbialaisen kanssa olen tosin puhunut saksaa tauoillakin, sillä hän on kovin innokas puhumaan sitä. Kurssilla kuulee myös mitä erikoisempia aksentteja. En edes tiennyt, että saksaa voi puhua niin ranskalaisittain tai espanjalaisittain.

Asuntoa minulla ei ole vieläkään. Viime viikonlopun asuntonäytössä olikin useampi katsomassa asuntoa yhtä aikaa, mikä on minulle aika huono juttu, koska puhun saksaa melkoisen hitaasti. Kämppä tosin oli muutenkin omituinen, mm. yhdessä huoneessa ei ollut sen enempää ovea kuin saranoitakaan ja suihkuun pääsi vain yhden asuinhuoneen läpi... Huomenna olen taas menossa katsomaan yhtä kämppää, toivottavasti paremmalla tuurilla. Olenkin tämän viikonlopun yksin täällä, koska kaverini lähtivät Münsteriin. Näin myös eilen ystävääni Rosia, joka on saksalainen, mutta asuu tällä hetkellä Ruotsissa. Oli kiva nähdä häntä pitkästä aikaa! Tänään olisi vielä vaihtareille tervetuliaisbileet, jonne taidankin tästä pikkuhiljaa lähteä.

Yliopiston alku, lisää Suomea Hampurissa ja Planten un Blomen

Eilen pääsin vihdoin ilmoittautumaan yliopistolle. Samalla siellä pidettiin pieni infotilaisuus, joten nyt tiedän muun muassa, että saan väliaikaisen kortin julkiseen liikenteeseen jo ensi viikon tiistaina ja se on voimassa lokakuun 1. päivästä lähtien, joten en sitten tarvitsekaan ensi viikoksi viikkolippua. Eilen tapasin myös ensimmäistä kertaa muita vaihtareita, tosin en heidän kanssaan kauheasti jutellut, kun tietoa tuli paljon ja toisaalta kanssani samaan aikaan siellä ei kovin montaa vaihtaria ollutkaan.

Informaatioähkyn jälkeen näin taas kaverini Phillippin, jonka siis tapasin myös keskiviikkona. Teimme pienen Suomi-kierroksen Hampurissa, eli ensin kävimme Hampurin merimieskirkolla pullakahvilla ja myöhemmin Reeperbahnin Hesburgerissa syömässä. Kyllä, Saksassakin on Hesburgereita, peräti neljä! Jostain syystä niistä neljästä kolme sijaitsee Hampurissa Reeperbahnin varrella. Aterioiden nimet eivät tosin ole samoja (maistuisiko Finnburger?), hinnat ovat tietysti saksalaisittain halvempia ja ranskalaisten seuraksi saa valittua ketsupin tilalle kurkkumajoneesin. Saksassa on muutenkin yleistä, että pikaruokapaikoissa ranskalaisten kanssa voi ottaa joko ketsuppia tai majoneesia.

Olin lukenut vaihtariohjelmasta, että illalla olisi Wasserlichtkonzert eli vesivalokonsertti, jonka olin jo pitkään halunnut nähdä, joten Hesburgerin jälkeen suuntana oli Planten un Blomen. Planten un Blomen on vanha, todella kaunis puisto, jossa on paljon kukkia. Tässä kuvia sieltä, tosin huonolaatuisia, kun en ensinnäkään osaa kuvata ja toisekseen oli hankala löytää sellaista paikkaa, ettei tulisi otettua yhtään vastavaloon.





Olimme puistossa pari tuntia etuajassa, mutta mikäs siinä oli istuskellessa, kierrellessä ja kaikkea katsellessa. Kesäisin tuolla on kuulemma vielä paljon enemmän kukkia, mutta kaunista siellä oli joka tapauksessa nytkin. Sitten, kaiken odotuksen jälkeen, se vihdoin alkoi! Klassista musiikkia ja sen tahtiin liikkuvia vesisuihkuja, valoja ja värejä. Tässä vähän kuvia, tosin liikettä ja musiikkia en tietenkään saanut valokuvaan ikuistettua:





Päästyäni vihdoin pitkän päivän jälkeen yöpymispaikkaani oli vastassa myös hyviä uutisia. Sain sähköpostia eräästä kämpästä, ja nyt olen menossa katsomaan sitä sunnuntaina. Kämppä olisi tosin aika kaukana ja yliopistolle meno kestäisi tunnin, mutta jos kämppä ja kämppis ovat kivoja, haluan kyllä muuttaa sinne. Täältä, missä nyt olen, kestää sitä paitsi yli tunnin mennä yliopistolle, ja kaiken tämän jälkeen osaan kyllä arvostaa sitä, että oikeasti asuu jossakin. Ei ole kauhean kivaa olla ikuisesti vieraana.

PS. Nimi Planten un Blomen on Plattdeutschia eli alasaksaa, jota Hampurissa puhuttiin ennen kuin nykyinen "normaali" saksa eli Hochdeutsch levittyi tännekin. Nykysaksaksi nimi olisi Pflanzen und Blumen ja tarkoittaa kasveja ja kukkia.

Hampurista ei (juuri) mitään uutta

Viettelen tässä parhaillaan rauhallista torstaipäivää, kun kaverini eivät ole koko päivänä kotona ja itsekään en Aldia kauemmas aio lähteä, ettei tarvitse turhasta maksaa matkalippua. Saan joskus lokakuussa lukukausilipun paikallisliikenteeseen, kunhan olen maksanut Semesterbeitragin, joka vastaa suunnilleen ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Tuota maksua en voi maksaa ennen kuin olen ilmoittautunut, minkä siis voi tehdä aikaisintaan perjantaina. Jostain syystä Hampurissa automaateista voi ostaa korkeintaan kolmen päivän lippuja, ja jos haluaa viikkolipun, se pitää mennä ostamaan esimerkiksi rautatieasemalta ja sitä varten tarvitsee asiakaskortin, jota varten tarvitsee valokuvan. Taidan kuitenkin hankkia sellaisen ensi viikoksi, koska ensi viikolla pitää mennä yliopistolle todennäköisesti joka päivä ja lukukausilippu tulee kahden viikon sisällä maksun maksamisesta.

Toissapäivänä hankin saksalaisen kännykkänumeron (jos haluat sen, kysy minulta!). Täällä on ilmeisesti yleistä, että jokaisella supermarketilla on oma prepaid-liittymänsä, ja sellaisen itsekin hankin Aldista, joka on samantapainen kauppa kuin Lidl. Jostain syystä jopa prepaid-liittymään piti rekisteröityä netissä ja siihen tarvitsi osoitteen. Annoin sitten kavereitteni osoitteen, kun ei minulla muutakaan vielä ole. Sitten, kun liittymä vihdoin toimi, pystyin soittamaan niille, joiden asuntoa kävin katsomassa sunnuntaina. Valitettavasti he olivat ottaneet siihen jonkun toisen...eivätkä edes ilmoittaneet siitä minulle. Nyt olen taas asunnon suhteen aika lailla lähtöruudussa, sillä ainut, mistä olen nyt saanut vastauksen, kuulosti vähän turhan hurjalta minun makuuni. En toki ole eritysen nirso asunnon suhteen, mutta sieltä kirjoitettiin, että minun pitää sitten hyväksyä se, että siellä ihmiset tallustelevat silloin tällöin alasti tai alusvaatteisillaan ja että kylpyhuoneessa saattaa olla yhtä aikaa yksi suihkussa, yksi vessassa, yksi meikkaamassa ja yksi harjaamassa hampaita. Kiitos, mutta ei kiitos.

Eilen oli epävarmasta asuntotilanteesta huolimatta varsin mukava päivä. Tapasin keskustassa erään kaverini, johon olin tutustunut netissä. Kävimme kahvilla ja kiertelimme kaupunkia, ja minä puhuin koko ajan pelkästään saksaa! Niille kavereilleni, joiden luona nyt olen, olen puhunut vain englantia, koska olen niin tottunut siihen ja koska he osaavat englantia todella hyvin. Heidät olen tuntenut jo ennen kuin edes osasin saksaa. Aluksi oli vaivalloista puhua saksaa, kun en sitä ole täällä puhunut asuntonäyttöä lukuunottamatta muualla kuin muutaman lauseen kaupoissa ja ravintoloissa, mutta aika nopeasti se sitten alkoi sujua yllättävänkin hyvin. Siinä olivatkin saksantaidot koetuksella, kun puheenaiheena oli muun muassa maailmanpolitiikka! Kaverini sanoi yllättyneensä siitä, miten hyvin osaan saksaa (vaikka siis olimme kirjoitelleet netissä saksaksi) ja muutenkin hommasta jäi todella hyvä mieli ja sellainen olo, että pärjään saksalla aika hyvin. Vielä kun sen asunnon saisi, niin voisi olla aika tyytyväinen!

PS. Täällä törmää Suomeen kummallisissa paikoissa! Eilen näin niin Iittalan kuin Annikki Karvisenkin myymälän Hampurin keskustassa.

Hullu päivä

Ensinnäkin vähän eilisestä, kun en eilen mitään kirjoittanut: Olin eilen katsomassa yhtä kämppää ja "haastattelu" meni mielestäni hyvin, mutta en ole vielä kuullut sieltä mitään, vaikka mahdollisten kämppisten piti ilmoittaa jo eilen, pääsenkö siihen vai en. Kirjoitan enemmän, jos saan sen kämpän, ja noin muuten pitänee varmaan jatkaa hakemusten lähettelyä.

Tämä päivä onkin sitten toinen ja huomattavasti pidempi juttu. Yliopistolta saamassani kirjeessä (siinä yhdessä ainoassa, joka tuli sähköpostin liitteenä) sanottiin, että orientaatio vaihto-opiskelijoille alkaa 21. syyskuuta ja että siihen on erittäin suositeltavaa osallistua. Valitettavasti tästä ei annettu mitään lisätietoja eikä netissäkään lukenut, mikä tämä orientaatio on, missä ja mihin aikaan. Päätin sitten mennä yliopistolle yhdeksäksi, kun siihen aikaan edellisten vuosien kaikki orientaatio-ohjelma oli ollut.

Aamu ei alkanut kauhean lupaavasti. Lähdin S-Bahnilla hyvissä ajoin, mutta muutaman aseman jälkeen tuli kuulutus, että juna ei menekään keskustaan vaan kääntyy takaisin, koska sillassa on jotain häikkää. Onneksi muita ihmisiä seuraamalla pääsin täpötäyteen bussiin, joka vei seuraavalle asemalle, josta pääsi keskustaan. Valitettavasti muutaman minuutin junamatkan sijaan bussimatka kesti aikamoisen pitkään. Olin yliopistolla viimein vasta 9:25.

Menin kuulostelemaan, josko jossain tapahtuisi jotain, mutta kun en mitään löytänyt, päätin sitten etsiä kansainvälisten asioiden toimiston. Siellä minulle kerrottiin, että paitsi ettei tänään olekaan mitään ohjelmaa, ohjelmaa ei muutenkaan ole ennen kuin perjantaina! Mitään tietoa tällaisesta ei ollut netissä eikä missään muuallakaan. Toimiston rouva selitteli, että tuo 21. päivä oli vaan päivämäärä, josta lähtien asuntoloissa asuville on yhteisreissuja byrokratian hoitamiseen, mutta sekään ei ollut ihan totta, sillä ne kierrokset oli aloitettu jo viime viikolla. Sain toimistosta esitteen, jossa luki oikein näppärästi alkusyksyn tapahtumat vaihtareille, mutta miksei tätä voinut lähettää vaihtareille vaikka sähköpostilla? Täältä on kuitenkin yli tunnin matka yliopistolle ja oli aika turhauttavaa käydä siellä vain ja ainoastaan hakemassa yksi lappunen.

Kaiken tuon jälkeen olin sen verran suuttunut, että päätin lähteä vähän shoppailemaan. Taisin kyllä käyttää enemmän aikaa kauppojen etsimiseen kuin niissä olemiseen (ja sitten taas metrolla takaisin jonnekin tutumpaan paikkaan, kun kävelin liian kauaksi enkä löytänyt mitään). Aluksi olin Europa Passagessa, joka on ostoskeskus Hampurin keskustassa. Siellä lukee eurooppalaisten kaupunkien nimiä lattiassa. Kun hoksasin logiikan (ylemmissä kerroksissa oli pohjoisempia kaupunkeja), oli tietysti pakko mennä sinne ylimpään kerrokseen etsimään Suomea. Löysinkin sen!


Niin sinne olivat päätyneet Helsingin lisäksi Tampere ja Rovaniemi. Eri maista oli myös kuvakollaasit, tässä Suomen kollaasi:


Shoppailureissulta tarttui mukaan yhtä ja toista. Onneksi on vähän parempi mielikin nyt. Pitäisi vain keksiä jotain tekemistä perjantaihin asti, kun ei kerran kouluakaan ole...

Täällä ollaan!

Nyt sitä sitten majaillaan kaverin luona Hampurin laitamilla. Matka sujui ongelmitta, enkä joutunut edes maksamaan matkatavaran ylipainosta, kun laukut painoivat yhteensä 20,8 kiloa. Kaveri ei ehtinyt lentoasemalle vastaan, joten tulin sitten itse S-Bahnilla (lähijuna), joka nykyään onneksi kulkee lentoasemallekin! Siinä maisemia katsellessa ehtikin muistaa taas, miksi niin kovasti tykkään tästä kaupungista. Käytiin sitten vielä illalla kiertämässä Außenalster-tekojärveä, ja kaunista oli.

Miltä nyt tuntuu? Ei oikeastaan vielä miltään. On ihan kuin olisin vain lomalla, kaverin luona käymässä. Luulen, että kämpän löytyminen auttaisi tässä aika paljon. Oikeasti tämän toisen merkinnän olisi pitänyt olla "tulin tänään uudelle kämpälleni ja olen tässä tutustunut kämppiksiini", mutta se ei sitten mennytkään niin. Kaipa minun blogistani sitten tulee vähän erilainen blogi.

Onneksi tänään ei ole niin kauheasti kirjoittamisen arvoista tapahtunut, sillä olen rättiväsynyt. Yöunet jäivät käytännössä väliin kokonaan. Kädet ja selkä ovat todella kipeitä sekä laatikoiden että matkatavaroiden kantamisesta. Onneksi ei huomenna tarvitse kantaa mitään minnekään.

Alkulöpinät

Siitä huolimatta, että minun olisi tällä hetkellä viisaampaa olla esimerkiksi nukkumassa (mikä on vaikeaa, kun aivot käyvät ylikierroksilla) ja että pakkaaminenkaan ei ole vieläkään ihan valmis, haluan ehdottomasti kirjoittaa blogin ensimmäisen merkinnän Suomessa. Kovin pitkään en enää Suomessa olekaan, sillä lento lähtee kello 12:45. Kauan odotettu matkani voi alkaa.

Tämä blogi on tarkoitettu paitsi ystäville ja perheelle, myös kaikille muillekin vaihto-opiskelusta kiinnostuneille. Olen itse vaihtoa suunnitellessani lukenut useampaakin vaihtoblogia, ja ne ovat olleet hyödyllisiä ja mielenkiintoisia. Siksi haluan itsekin pitää vaihtoblogia. Toisaalta ihmismuisti on kovin lyhyt, ja haluan kyllä jälkikäteen paljon muistoja tästä vuodesta.

Sain kipinän lähteä Saksaan oikeastaan jo lukioaikoina. Opintojeni - joita on nyt takana kolme vuotta - alussa päätin, että lähden vielä Saksaan vaihtoon. Nyt olen vihdoin lähdössä. Kaikesta tästä suunnittelusta huolimatta tuntuu vielä, etten ole valmistautunut tähän ollenkaan, enkä ainakaan tarpeeksi.

Olen menossa aluksi kavereideni luo asumaan joksikin aikaa. Tämä siksi, että kaikki ei ihan mennyt niin kuin olisin halunnut. Olen jo kauan suunnitellut, että haluan asua kimppakämpässä (WG, Wohngemeinschaft), mikä on Saksassa varsin yleinen asumismuoto opiskelijoiden keskuudessa. Olisin saanut paikan asuntolassa (Studentenwohnheim), minkä piti olla suunnitelma B, mutta se olisi pitänyt hyväksyä jo kesäkuun alussa ja siellä olisi ollut pakko olla koko vuosi, joten en ottanut paikkaa vastaan. Nyt en kuitenkaan parin kuukauden etsimisestä huolimatta ole saanut kämppää, joten majailen aluksi kavereiden luona. No, toivottavasti tämäkin asia helpottuu, kunhan olen paikan päällä. Kämpänhausta kirjoitan myöhemmin lisää.

Pakkaaminen on ollut yllättävän vaikeaa. Olen minä ennenkin pakannut omaisuuttani laatikoihin (joita minulla on nyt valitettavasti liian vähän), mutta nyt on pitänyt valita esimerkiksi mitä puseroita haluan mukaan ja mitkä jätän kellarikomeroon minua odottelemaan. On hankala etukäteen arvioida, mitä vaatteita haluaa sitten käyttää. Yritän olla ottamatta liikaa tavaraa, koska 1) en jaksa kantaa kovin paljoa 2) lentoyhtiö perii ylipainosta maksua ja 3) kyllä sieltä Hampurista voi ostaa suunnilleen kaikkea.

Nyt taidan yrittää ottaa pikku nokoset. Seuraavan merkinnän kirjoitankin jo Hampurissa!