Mitä sitten vaihtovuodesta jäi käteen? Ehkä tärkeinpänä juttuna kielitaito. Osaan saksaa nykyään sujuvasti. Se olikin vaihtovuoteni päätavoite. En olisi ikinä voinut oppia sitä näin hyvin Suomesta käsin. Kielitaidon kehittäminen tosin vaatii ulkomaillakin omaa aktiivisuutta. Olisin helposti voinut jäädä pyörimään muiden vaihtareiden seurassa ja oppia heiltä vain huonoa englantia. Halusin kuitenkin tutustua nimenomaan saksalaisiin, ja niin myös tein.
Päätöstäni etsiä huone kimppakämpästä olen miettinyt aika paljon. Jälkikäteen mietittynä olisi ollut paljon helpompi asua asuntolassa, koska nyt tiedän, että olisin joka tapauksessa tutustunut saksalaisiin. Ainakin Hampuriin menijöiden kannattaa muistaa, että huoneen löytyminen on varsinkin syksyisin vaikeaa. Aika tietysti kultaa muistot ja asunnottomuuskin on nyt vain kokemus muiden joukossa, mutta eihän se epätietoisuus tietenkään kivaa ollut. Paikkakunnilla, joissa asuntotilanne on parempi, kimppakämpän etsiminen sen sijaan kannattaa.
Ulkomailla asuessa tajuaa myös Suomesta aivan uusia asioita. Vaikka Suomi ja Saksa ovatkin melko samanlaisia maita, erojakin on paljon. On ollut ihana käydä Suomessa uimassa, kun se ei maksakaan 7 euroa (eikä saunasta tarvitse maksaa lisämaksua). Kirjastokin on täynnä kivoja kirjoja ilman vuosimaksuja. Tykkään myös siitä, että voin apteekissa katsella kaikessa rauhassa eikä tarvitse pyytää kaikkea tiskin takaa. Toki Saksassa tietyt asiat ovat myös paremmin kuin Suomessa. Yleinen hintataso on alempi. Drogerie-tyyppisiä kosmetiikkaa ja päivittäistavaroita myyviä liikkeitä (kuten Rossman) kaipaisin Suomeenkin. Sairaskassoihin perustuvaa terveydenhuoltojärjestelmää, jossa kaikki käyvät itse valitsemillaan yksityisillä lääkäreillä ilman sen kummempia jonotteluja, pidän myös hyvänä. Hampurissa julkinen liikenne on hyvin toimivaa. Hampurin vilinään verrattuna Helsinkikin tuntuu ihan tyhjältä.
Mielenkiintoista kyllä, minulle kehittyi vuoden aikana melko vahva hampurilainen identiteetti. Saksan sisällä matkustaessani koin usein olevani enemmän Hampurista kuin Suomesta. Pidän identiteetin laajentumista rikkautena. Olenhan minä muutenkin jo savolainen, suomalainen ja eurooppalainen, eikä hampurilaisuus ole muista identiteeteistä pois.
Saksassa opin arvostamaan yliopistoani Suomessa. On ihanaa, kun kaiken voi hoitaa netissä, kurssit ovat pääosin hyvin järjestettyjä, opiskelijoiden nurinasta huolimatta kursseista saa ihan kivasti opintopisteitä ja tenteissä on riittävästi aikaa. Hampurin teknillistä yliopistoa (Technische Universität Hamburg-Harburg) en voi valitettavasti suositella kenellekään, vaikka Hampuri onkin ihana kaupunki. Toisaalta muissa yliopistoissa opiskelevat saksalaisetkin ovat olleet järkyttyneitä kuullessaan, miten huonosti asiat toimivat tuolla. Uskon siis, että tuo on vain poikkeustapaus ja suurimmassa osassa saksalaisista yliopistoista kaikki toimii paremmin.
Oliko vaihtovuosi sellainen kuin odotin? Ei. Se oli niin paljon kaikkea, mitä en olisi ikinä osannut odottaa. Ei sitä vain voinut etukäteen kuvitella, millaista kaikki olisi. Suosittelen siis lähtemään vaihtoon avoimin mielin. Kärsivällisyyttä tarvitaan myös paljon. Yliopistoni nettisivuilla lukee, että vaihdossa oppii sietämään epätietoisuuden tunnetta. Se on ihan totta. Kannattaa siis varautua siihen, että kaikki ei sujukaan ihan niin helposti kuin sen teoriassa pitäisi. Kyllä kaikki kuitenkin selviää, ennemmin tai myöhemmin.
Kannattiko lähteä vaihtoon? Kyllä, ehdottomasti. Kaikkine hankaluuksineenkin se oli huikea kokemus. Korkeakouluvaihto on todella helppo tapa lähteä ulkomaille. Varsinkin Eurooppaan pääsee helposti Erasmuksen kautta, opintotuki juoksee ulkomaillakin ja päälle saa vielä yleensä stipendejä. Jos en olisi lähtenyt, olisin varmasti harmitellut sitä myöhemmin.
Tämä blogi päättyy tähän, mutta jää kuitenkin tänne luettavaksi. Myös kommentoinnin jätän auki. Saan uusista kommenteista sähköpostia, joten jos jollakulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, kirjoittakaa ihmeessä, vaikka tästä viimeisestä merkinnästä olisikin aikaa.
Tässä vielä kuvia Lüneburgista, jossa kävin viimeisellä viikolla ja jossa oli todella kaunista:
